Sivut

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

132♥ Päin aitoja...

Moikka!
Mulla oli viime maanantaina (28.3.) kouluvalmennus. Kentät ovat vihdoin taas sulat ja hyvässä kunnossa, joten valmennus pidettiin ihan Hannulassa. Äiti tui katsomaan valmennusta joten päätin käyttää tilaisuuden hyödyksi ja tyrkätä kameran hänelle.




Ressu oli hyvä ja huono. Alussa meillä oli tosi isoja ongelmia kun molemmat olimme ihan hukassa. Ressu vaan jäkitti pään ylös, selän alas ja laahusti kuin mikäkin lahna. Itse en osannut korjata tilannetta ja rupesin sähläämään kaikkea samaan aikaan. Onneksi olimme valmentajan valvovan silmän alla ja tilanne saatiin edes jotenkin hallintaan.






Ressu on ollut jo pidemmän aikaa tosi haastava ratsastaa varsinkin oikeaan kierrokseen. Vasemmalta se on aina hetkellisesti täysin kuuro kaikille avuille ja saattaa juosta vaan päin aitoja. Itse olen vielä kuitenkin niin osaamaton etten osaa korjata sen vinoutta. Joten hankalissa tilanteissa, varsinkin kun menen yksin iskee epätoivo ja turhautuminen kun en vain tiedä mitä mun täytyisi tehdä. Olen kokeillut myös kuunnella musiikkia aina välillä sillä musiikki rauhoittaa omia hermojani, jolloin touhu ei mene hakkaamiseksi, sillä sitä kaikista vähiten haluan. Välillä kuulen kuitenkin negatiivista kommenttia musiikin kuuntelusta ratsastaessa. Mitä mieltä te siitä olette? ja miksi?







Laukkatyöskentely jäi valmennuksessa hieman vähäisemmälle juuri tuon vinouden takia kun yritettiin saada ponia ravissa läpi. Kuitenkin mitä kauemmin jynssättiin ympyröitä sitä vaikeammaksi ratsastaminen tuli ja sitä "kuurommaksi" poni tuli varsinkin vasemmalle pohkeelle.





Oma motivaatio alkaa pikkuhiljaa hiipua, ainakin Ressun suhteen. Kuvitelkaa tilanne, että allanne on jääräpäinen poni joka ei liiku eteenpäin ja punkee vaan koko ajan vasemmalle. Et tiedä millä korjata tilanne joten yrität pitää tuntuman mutta varot kuitenkin jäämästä roikkumaan vasempaan ohjaan. Kuitenkaan mikään ei tuota tulosta ja poni juoksee pää pitkänä päin aitoja... Tämä on siis tiivistettynä mun ja ressun ratsastus viimeiseltä kahdelta viikolta. Alkaa moti mennä...




Meillä on vähän suunnitelmaa Ressun suhteen ajatellen jatkoa, mutta en niitä viitsi vielä tänne jakaa kun mikään ei ole vielä täysin varmaa. Katsotaan nyt mihin tää johtaa.


♥:Jenna

perjantai 25. maaliskuuta 2016

131♥ Päivityksen aika?

Moikka!
Yhteishaut on nyt ohi ja koulussa on kurssi vaihtunut, joten nyt alkaa taas vähän helpompi jakso. Mulla on ollut tosi paljon kokeita ja muita koulu juttuja hoidettavana. Myös kirjoitusinto blogin suhteen on ollut jossain teillä tietämättömillä. Yritän nyt pikkuhiljaa saada taas aktiivisempaa kirjoitusrytmiä takaisin. Kuvaajan puute on myös ollut osa syynä motivaation puutteeseen.





Katsoin että olisin kirjoittanut viimeksi peräti kuukausi sitten. Kuukausi on pitkä aika ja tähän väliin on mahtunut paljon. Monen monia estevalmennuksia, turhautumisia, tippumisia, onnistumisia, iloa, itkua, surua, uusia ihmisiä ja vaikka mitä.






Käytiin 13.3. Pinja Immosen estevalmennuksessa Jatilan tallilla ja Ressu meni siellä ihan hyvin. Alku meni ihan super hyvin ja päästiin hyppäämään ihan kivasti. Vikalla radalla oli kuitenkin okseri jonka alla oli vesimatto. Se tuottikin ongelmia aika paljon. Yli mentiin joka kerta, mutta esteen jälkeen Ressu teki ressut eli äkkistoppi, pää alas ja joku ihan ihme körmyhyppy. Tämän seurauksena tulinkin 2 kertaa alas. Muuten valmennus meni tosi mallikkaasti!




Muutkin treenailut on mennyt aika hyvin. Mitä nyt välillä ollut kenttien pohja vähän huono ja välillä poni juossut vapaana pitkin pihoja ja pomppinut kuin mikäkin kenguru konsanaan. Ongelmia tulee ja ongelmia menee, ei niistä koskaan pääse eroon.


Yhteishaussa päädyinkin jotenkin kummallisesti hakemaan Mäntsälän lukioon. Eli kotona pysytään! Minne te joilla oli nyt yhteishaku niin haitte?


♥:Jenna

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

130♥ Maneesilla

Moikka!
Puhuin noin viikko sitten siitä tunnista maneesilla. Se siis tosiaan oli ja meni jo. Oltiin tänään taas käymässä maneesilla. Olen ollut laiska enkä ole jaksanut editoida teille mitään kooste videota vaikka eihän siihen paljoa tarvittaisi. Mutta koska maneesilaatu. Kuvat, ne muutama mitä edes kehdattiin ottaa ovat aika huono laatuisia, joten saatte tässä postauksessa tyytyä ihan vaan mun hienoihin luontokuviin.





Oltiin siis ensimmäisen kerran maneesilla ystävänpäivänä 14.2. ja toisen kerran tänään 21.2. Ekalla kerralla Ressu oli tosi jännittynyt ja peloissaan, sillä paikka oli aika uusi, vaikka olemmekin käyneet siellä muutamissa kisoissa mutta siitäkin on jo jonkun verran aikaa. Eikä asiaa ainakaan auttanut katolta putoilevat lumet. Talvella maneesissa ratsastaminen on ärsyttävää juuri noiden lumien takia, varsinkin sellaisissa "kaari" maneeseissa. Sellaiset maneesit joiden katto on samanlainen kuin yleensä muissakin rakennuksissa on paljon kivempia, sillä lumet ei liu'u niin äänekkäästi alas katolta.






En kuitenkaan tullut kertomaan maneesien katoista vaan meidän tunneista maneesilla. Eka kerta meni siis niin minun kuin myös ressunkin jännityksen takia vähän niin ja näin mutta oli silti tosi hauskaa. Ressu oli tosi reipas ja laukkasi hurjan kovaa. Eikä se siis tehnyt mitään, meni vain kovaa, mutta kuitenkin kun hidastin niin se kyllä hidasti samantien.






Esteiden korkeus ei ollut mikään päätä huimaava. Mentiin siis ihan vaan kavaletteja, jotta saadaan vähän jumppaa ja tuntumaa taas siihen esteratsastukseen. Ensimmäinen hyppy oli vähän huono. En pyytänyt tarpeeksi eteen ja ressu stoppasi ja kiskaisi pään alas. En onneksi tippunut ja matka jatkui ihan hyvällä fiiliksellä.




Tänään kun oltiin uudemman kerran ei maneesi ollut enään niin pelottava ja vaikka lunta tulikin katolta alas ressu korkeintaan nosti pään ylös ja teki pienen sivuliikkeen. Tällä kertaa päästiin hyppäämään jo vähän isompaa pystyä. Eihän sekään ollut kuin ehkä sen 50 cm. Puhuttiin vähän että tällä kaudella tavoitteena voisi olla 80 cm luokat. Ressuhan on siitä aivan mahtava poni kun se ei pelkää montaa asiaa ja vaikka se pelkää se ei räjähdä ja karkaa käsistä.




No saas nähdä mitä tapahtuu ja missä me ollaan sitten joskus. Koitan parhaani mukaan saada blogin taas henkiin, mutta en lupaa vielä mitään. Tässä on tapahtunut aika paljon viime aikoina ja kaikki suunnitelmat ja ajatukset ovat ihan levällään. Koitan kuitenkin kaikesta huolimatta saada editoitua teille sen koosteen noista kahdesta päivästä.

♥:Jenna