Sivut

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

♦Luukku 23♦



Moikka!
Joulukuu on mennyt aivan älyttömän nopeasti ja huomenna on jo jouluaatto. Tällä hetkellä siltä ei oikein tunnu kun lunta ei ole yhtään. Kuitenkin tämän päivän jouluiset puuhat kuten lahjojen paketointi, pipareiden leipominen ja koristelu sekä joulukuusen sisälle haku ja koristelu saivat jouluista tunnelmaa aikaan.


Suunniteltuna aiheenani ei tänään kuitenkaan ollut joulu valmistelut, vaan kehittyminen. Ihminen kehittyy kokoajan parempaan tai huonompaan suuntaan. Kaikki meistä saa välillä palautetta tekemisistään ja sanomisistaan. Aina se ei ole niin kivaa tai positiivista, mutta rakentavasti sanottuna negatiivinenkin palaute voi olla hyvää.



Kaikkien tulisi opetella ottamaan kritiikkiä vastaan. Monille se on vaikeaa, jopa niin vaikeaa ettei enään halua edes kuunnella mitä toisella on sanottavaa, saatikka yrittää tunnistaa itseään siitä. Itsellenikin kritiikin vastaan ottaminen on vaikeaa, mutta sitä täytyy vain harjoitella.




Tiedän ihmisiä jotka kimpaantuvat heti kun heitä huomauttaa, tällaisten ihmisten kanssa on vaikea keskustella rakentavasti erimielisyyksistä. Ymmärrän kyllä että tuntuu pahalta jos joku vain tuo aina esille ne virheet, mutta unohtaa kuitenkin kehua onnistumisista.



Palautteet saavat aikaan kehitystä. On se joko valmentajan hehkutus mahtavasta suorituksesta tai vanhempien motkotus huonosta käyttäytymisestä. Ne ohjaavat meitä tekemään valintoja seuraavalla kerralla samankaltaisessa tilanteessa.



Olen työskennellyt Ressun kanssa nyt tasan seitsemän kuukautta. Aika tuntuu pitkältä ja sitä se onkin. Tähän väliin mahtuu paljon negatiivista että positiivista palautetta. Monen monet tunnit jotka ollaan hikoiltu yhdessä ovat saattaneet meidät tähän tämän hetkiseen pisteeseen. Vielä on paljon opittavaa ja harjoiteltavaa. Suunnaton oppimisen haluni saa minut tallille ja kiipeämään tuon ponin selkään. Yhtenä päivänä se on maailman laiskin ja toisena päivänä se on kuin minä hetkenä tahansa räjähtävä aikapommi. Koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, joten on osattava nauttia tästä hetkestä.








Meillä Ressun kanssa on ollut ongelmia, jotka ovat mukana edelleen. En tiedä mitä sen jaloille tapahtuu huomenna tai vuoden päästä. Siksi on osattava nauttia nyt kun asiat eivät ole vielä niin huonosti kuin voisivat olla. Motivaatio oppia on tällä hetkellä korkeammalla kuin varmaan koskaan.
Halu saada näyttää kaikille vielä joskus mihin musta on.









Nautitaan siis tästä hetkestä ja ollaan avoimin mielin. Koskaan ei voi tietää mitä jollain ihmisellä on annettavanaan. Tärkeintä kuitenkin on ettette koskaan lakkaa uskomasta itseenne!


♥: Jenna



tiistai 22. joulukuuta 2015

♦Luukku 22♦



Moikka!
Heti ensiksi pahoittelut eilisen luukun pois jäämisestä, sillä netti lähti enkä saanut luukkua tehtyä saatikka julkaistua. Mutta tänään mulla oli ajatuksena tehdä tonttuilu postaus Ressusta ja kuvien piti olla todella puna valkoisia ja todella todella jouluisia. No mutta täällä ei ole edes lunta joten kuvat näyttävät suunnilleen siltä että ne olisi otettu syyskuussa (paitsi että silloinkin oli parempi sää)

Kaikki kuvat (c) Jade Kanttinen















Mulla oli tosiaan tarkoitus pitää pienimuotoinen jouluratsastus kun sain kameramiehen mukaan, kiitokset siis Jadelle! Ressu oli kuitenkin aika jumissa ja tosi haluton liikkumaan. Päätin kokeilla juoksuttaa sitä, mutta koska liina oli jossain teillä tietämättömillä (eli tallituvassa) en sitä jaksanut lähteä tähän hätään hakemaan. Päätin siis päästää ponin irti kentälle.











Alkuun poni oli aika laiska ja näytti tosi jäykältä selästään. Annoin sen mennä hetken sellaista hölköti hölköti ravia jospa se olisi auttanut. Poni halusi kuitenkin hetken päästä ottaa omat konstit käyttöön ja laukata täysiä persettä viskoen pitkin kenttää. Ainakin liikkui ja sillä oli hauskaa!







































Tänään tällainen aika kuvapainotteinen luukku. Toivotaan että tämä netti jaksaisi pyöriä edes nämä pari päivää, jotta saan joulukalenterin tehtyä loppuun asti.

 
♥:Jenna