Tipu ratsailla!

Moi! Miten teidän juhannus sujui? Mun juhannus sujui hyvin ottamatta huomioon että koko ajan oli kamala ikävä Ressua. No nyt olen kuitenkin kotiutunut ja päässyt takaisin rakkaimman luo.

Kävin jo Maanantaina ratsastamassa Ressun. Se oli oikein kiva vaikka tuomariston mukaan hieman laiska... Omasta mielestäni se vain ei ollut aktiivinen ja hyvässä tasapainossa, sillä se tuntui hyvin reippalta ja eteenpäin pyrkivältä.

Kaikki kuvat (c) Jade Kanttinen

Kuvaajia mulla oli vino rivi paikalla joten kuvia on. Niistä vaan näkee kuinka oma pinnani tahtoi kulua puhki, sillä tein mitä tahansa kentän laidalta kuului koko ajan "eteenpäin, kovempaa, ei se liiku!". Mun mielestä on kyllä hyvä kun mulle huomautetaan ja kerrotaan miltä mun ratsastus näyttää mutta sitten kun asiat menee liian vaikeiksi _omasta_ mielestäni tekisi vain mieli huutaa ja lähteä lätkimään. Sitä en kuitenkaan voinut tehdä joten lopussa olin niin turhautunut etten enää jaksanut edes kuunnella saatika sitten reakoida yleison kommentteihin.

Viime Anitan tunnista jäi paljon asioita mieleen ja sitäkin enemmän hyvää fiilistä. Halusin yrittää ratsastaa samalla tavalla kuin tunnilla. Kyllähän se osittain toimi, mutta juuri niinkuin äsken mainitsin turhauduin jolloin ei keskittyminenkään enää toiminut.

Onneksi mulla oli taas tänään Anitan tunti ja pääsin vihdoin ammattitaitoisiin käsiin. Se on vaan kumma juttu jos mua yrittää opettaa joku mua huonompi tai saman tasoinen tai vaikka pikkaisen kokeneempi turhaudun nopeasti, mutta jos oikea opettaja joka on ammattitaitoinen tulee paikalle jaksan vaan yrittää ja yrittää koko ajan vaikka olisi kuinka hankalaa.

Tälle päivälle oli luvattu sadetta ja siihen olinkin varautunut. Päälläni oli paksu sateen pitävä takki ja kentälle mukaan raahautuivat myös sadelahkeet. Laitoin ne ihanat keltaiset tipuliinit jalkaani kun tihutti sillä ajattelin että alkaisi satamaan enemmän, mutta sehän vain uhkaili eikä sieltä tullut enään mitään kun olin muutaman kierroksen selästä kävellyt.

 Kävelytin ponia n. 20 minuuttia kunnes Anita tuli. Anita meni aluksi ehkä 15 minuuttia ja sitten minä pääsin selkään. Alussa tuntui jotenkin tosi tokkuraiselta. Ympärillä oli vain mustaa ja kaikki puhe meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Koko ajan oli sellainen olo kuin joutuisi ajattelemaan mitä mahdoin tehdä viime kesän keskiviikkona. Ajatukset löivät ihan mustaa.

Pakko nyt kyllä myöntää että ei me koko aikaa ihan niin hienosti mennä.

Tuntui kuin oma istuntani olisi pomppinut kamalasti enkä saanut ponia liikkumaan ollenkaan. Kamala tahmean ahdistava tunne oli koko ajan päällä. Lopussa se vähän helpotti muttei silloinkaan kovin paljoa. Osa syynä oli varmaan myös se että päätäni särki jo ennen tuntia ja tottakai se vain paheni tunnin aikana.

Tunnin jälkeen vietiin ressu vesariin jonne se meni yllättävänkin nopeasti, vaikka tuskin menee toiste. Joku (en tiedä kuka) oli ilmeisesti hermostunut hevoseensa ja juoksi sen kanssa talliin ja sen läpi satula huoneeseen joka sijaitsi aivan vesiboxia vastapäätä. Juuri astuessaan sisälle huoneeseen ihminen päästi hevosen irti ja se peruutti kohti ressua pyrkiessään ympäri ja ympäri päästyään ravasi karsinaansa tallin toiseen päätyyn. Tästäkös Ressu häkeltyi ja rupesi steppaamaan hullunlailla. Kun ei poni meinannut millään rauhoittua odotimme muutaman minuutin että poni seisoi aloillaan ja lähdimme pois.

Toivotaan nyt parasta ettei tarvitse aloittaa sitä tappelua nyt alusta kun tämä tosissaan oli toinen kerta kun saamme ressun kiltisti etuperin vesariin.

Kyläilyy ja treenailuu

Moikka!
Niin kuin otsikosta saattaa arvata olen ollut hieman kyläilemässä. Menin siis torstaina 11.6. Nealle ja olen ollut siellä nyt kuusi yötä. Tänään kävin vain nopeasti kotona pakkaamassa puhtaita vaatteita mukaan ja lähdettiin iskän kanssa ajamaan mökille.

Ollaan Nean kanssa lenkkeilty melkein joka päivä koirien kanssa ja yhtenä iltana innostuimme tekemään, jopa lihaskuntoa. Yhtenä iltana kuvailimme hieman koiria kun ne pääsi vapaana rallittelemaan ympäri pihaa. Muutama hyvä otoskin saatiin kaikki vain tuli sattumoisin samasta koirasta vaikka kyllä niitä karvakuonoja oli peräti kolme siinä pihassa juoksemassa.

Mielestäni onnistunein kuva!

Mulla piti olla eilen (tiistaina 16.6.) Anitan valmennus, mutta Anita oli sairastunut eikä päässyt paikalle. Mentiin sitten Nean kanssa Ressu puokkiin. Kuviakin tuli muutama, mutta ne ovat niin järkyttävää nähtävää että saas nähdä kehtaanko julkaista. Ressu oli todella omituisen tuntuinen. Tavallaan hyvä, kun muka liikkui eteenpäin mutta silti oli pohkeen takana. Kokeilin muutamaa laukan vaihtoa, mutta eihän niistä oikeastaan mitään tullut kun kerran ei kuski osannut niitä ratsastaa. Takajalat vaan viuhoi taivaalla ja ratsastaja lenteli puolelta toiselle.

Ainoa jotenkin julkaisu kelvollinen kuva... Kaikki ratsastus kuvat (c) Nea Tani

Tänään Anita sitten tuli pitämään mulle ja nealle molemmille 45 minuutin valmennukset. Anita tuli ensin ratsastamaan Ressun läpi noin 15 minuutissa, jonka jälkeen pääsin itse hyppäämään selkään. Meillä oli tavoitteena saada Ressu todella rennoksi ja eteenpäin pyrkiväksi. Ajattelimme että ratsastamme sen mieluummin luotiviivan alle kuin että se jäisi korkeampaan muotoon mutta huonoon asentoon. Kuvissa näkyykin kuinka haimme ponia todella matalaan muotoon ja rentoon pitkään askellukseen.

Vilma kävi tässä viime maanantaina 15.6. hyppäämässä Ressulla. Teki Ressulle tosi hyvää ja Vilma sai Ressun kulkemaan todella nätisti ja kuuliaisesti eikä Ressu possuillut ollenkaan! Parhaimmillaan esteet nousivat jopa 95 cm korkuuteen ja vielä okserina.

Kaikki hyppy kuvat (c) minä

Mä olen nytten täällä mökillä enkä pääse ratsastamaan tai edes näkemään Ressua ennen maanantaita. Jotenkin todella surullista etten pääse nyt Ressun lua kun tänään jäi niin ihana fiilis kun poni oli super valmennuksessa ja sen jälkeen meni todella kiltisti vesariin ja teki venytyksetkin ihan superisti. En kyllä kadu hetkeäkään että ostimme juuri tuon tuittupää possu ponin. Tässä vielä paei kuvaa viime viiolta jotaka jäi julkaisematta viime postauksessa...

(c) Linnea Alapiessa

(c) Linnea Alapiessa

(c) Linnea Alapiessa

Käytiin kuvailemassa Linnean kanssa joten tässä nyt pari hyvää kuvaa... (c) Linnea Alapiessa

(c) Linnea Alapiessa

Mitä te aijotte tehdä juhannuksena? 
Haluaisitteko jonkunlaisen postauksen täältä mökiltä? Kertokaa toki kommenteissa!
Hyvää juhannusta kaikille!

Löysäilyä löysäilyn perään!

Moi! Kokoan tähän nyt lyhyesti meidän viikon, ihan vaan että näette mitä olemme puuhastelleet koko viikon kun nyt kerran aikaakin on, eikä postausta ole taas hetken tullut.

Kuvat (c) Nea Tani 

Maantai 8.6.
Maanataina tehtiin vaan maastakäsin juttuja ja käytiin maastossa vähän kävelyllä.

Tiistai 9.6.
Mentiin Linnean kanssa tallille katsomaan kun Nea meni Ressulla ilman satulaa. Tultiin melkein tuntia myöhempään kuin Nea joten Nea oli kerennyt jo laittaa ponin kuntoon ja kiivetä selkään. Nea oli kerennyt myös putoamaan pari kertaa ja olivat jo peruuttaneet kentältä ulos ja vaikka mitä muuta. Lopuksi mä menin sitten ehkä 10-15 minuuttia.

Keskiviikko 10.6.
Nea kävi tallilla harjaamassa ponin ja kävi sen kanssa ilmeisesti lyhyellä maastokävelyllä.

Torstai 11.6.
Mä menin Ressulla ilman satulaa ehkä 30 min. Mentiin vaan käyntiä ja ravia, eli ihan super rennosti.

Perjantai 12.6.
Ratsastettiin Nean kanssa puoliksi molemmat noin 25 min. Eli yhteensä 50 min. Mentiin ihan perus kouluratsastusta tavoitteena saada ponia jotenkin pyöreäksi, mutta eipä se nyt niin hyvä ollut. Positiivistä kuitenkin oli se, että poni oli reipas eikä koko aikaa kyseenalaistanut pitääkö liikkua vai saako maleksia. Työn halu palautui pikku lomalla.

Lauantai 13.6.
Ressun entinen ylläpitäjä Essi tuli ratsastamaan ja moikkaamaan Ressua. Ressu kulki tosi nätisti ja teki kaiken mitä Essi pyysi. Raukka parka oli aivan yltäpäältä hiessä, mutta vähemmästäkin tulee hiki. Lämmintä oli nipin napin 25 astetta ja aurinko porotti pilveettömältä taivaalta. Ei ollut ponilla muuta vaihtoehtoa kuin mennä suihkuun.

Sunnuntai 14.6.
Oltiin katsomassa Nean kanssa Järvenpäässä 2-tason koulukisoja. Oltiin siellä johonkin kolmeen asti ja sieltä sitten suunnattiin heseen. Kun saatiin massut täyteen mentiin tallille. Mä sain sitten kunnian liikuttaa Ressun tuolla vesisateessa. Menin ilman satulaa estekentällä ja poni oli tosi kiva. Alkuun vaan esteet kentän laidalla oli vähän  jänniä mutta lopuksi poni käyttäytyi kuin niitä ei olisi ollutkaan. Hyvin fiiliksin poistuimme vesisateesta.

 Oliko liian lyhyt ja tylsä postaus? Mitä te teette heppojenne kansa kun aijotte mennä todela rennosti?

Käytöstavat hallussa!

Heissulivei! Mulla on ollut nyt taukoa taas kirjoittamisesta, muttä tällä kertaa siihen on hyvä syy! Kirjoitin siis tämän postauksen oikeastaan tasan viikko sitten. Ainoa julkaisun estävä tekijä oli että rakas ystäväiseni Nea oli laiska eikä lähettänyt kuvia. Nyt sitten äiti lähti mökille ja otti koneen mukaan enkä saa kirjoitettua. Mutta onneksi Nea lainasi konettaan ja pääsin rustaamaan tämän loppuun ja vielä muutaman kuvan kera. Eli mennäänkös aian?

Tosiaan lauantaina me menimme Ressun kanssa ensimmäisiin yhteisiin kisoihimme. Yhteistyötä oli siis takana noin kaksi viikkoa. Kisat oli MänRalla eli oli todella helppo toimia kun tiesi paikat ja käytännöt. Siirrytään sitten itse lauantai aamun tapahtumiin.

Nean sanoja lainaten; "Nousimme ennen ylösnousua" eli kello 4:45. Mullahan meni se kuuluisat 15 minuuttia nousta sieltä sängyn pohjalta ylös, mutta lopulta sain hilattua itseni ja totta kai paksun ja aina niin rakkaan peiton keittiöön saakka. Nea siellä jo kovaan tahtiin syöpötteli kun minä saavuin perille. Kuunneltiin siinä sitten radiota ja herättelin itseäni pienillä tanssi esityksillä. Ruoka maittoi yllättävän hyvin, sillä jännitys ei vielä ollut kerennyt kasvaa järin suureksi. Puettiin sitten vain vaatteet päälle ja katseltiin oliko kaikki tarpeellinen mukana. Lopulta matka kävi kohti tallia.

Tallilla olimme noin kello 6.15 ja alettiin harjailemaan Ressua. Kun poni oli saanut syötyä loput heinistään siirsimme sen käytävälle. Aloin heti vääntää sille sykeröitä joista ei tarvitsekaan kenenkään kuulla yhtään sen enempää. Lopulta saatiinkin sitten poni valmiiksi. Juuri sopivasti ennen kuin aloin panikoimaan, että myöhästytään. Kuitenkin olimme melkein puoli tuntia aikataulustamme etuajassa ja taluttelimme ponskia siinä pihassa jonkun tovin ja syöteltiin vähän vihreätäkin sille.

Lopulta oli lastauksen aika. Poni käveli tosi nätisti pientä lisä lähestymistä lukuun ottamatta. Tarkistettiin sitten, että olihan kaikki tarpeellisin mukana ja lähdettiin ajamaan kohti Mäntsälän ratsastuskoulua.

Mulla oli startti sitten ennen Nea. Olin peräti toinen lähtijä. Kun saatiin Ressu sitten ulos kopista Nea alkoi laittamaan ponia ja minä itseäni. Saatiinkin sitten ressu valmiiksi ja mulle kamat päälle, joten nousin selkään ja menin kentälle kävelemään. Nea tuli liinan kanssa taluttamaan mut pari kertaa kentän ympäri. Arvatkaa vaan nolottiko kun olen ratsastanut 6 vuotta ja oon raviluokan verkassa taluttajan kanssa. No, mutta onneksi päästiin sitten pian omillemme ja saatiin näyttää kaikille et joo osaan mä kuitenkin sen hevoseni itse hallita.

Verkka meni vähän miten meni, mutta Ressu tuntui tosi kuuliaiselta ja herkältä jalalle. Ei se nyt niin täydellisessä peräänannossa kulkenut kuin joskus silloin Anitan valmennuksessa, mutta hyvä se silti oli. Kun päästiin odottamaan maneesiin radalle pääsyä, mua jännitti aivan kamalasti. Vaikka mulle sanottiinkin ettei tultu hakemaan mitään voittoa vaan opettamaan Ressua, niin silti jännitti. Lopulta pääsin radalle ja jotain tapahtui... Kuin salama olisi iskenyt taivaasta ja mun jännitys katosi kuin neula heinäkasaan. Vaikka ressu vähän säikky tuomarin pöytää ja musiikkia, niin ei tullut sellasta pelkoa tai jännitystä.

Rata sujui uskomattoman hyvin. Laukkadiagonaalit ja kaikki muutkin vaikeat kohdat meni tosi hyvin. Rata oli todella hyvä ja olin itse tyytyväinen rataan. Kaikki ilo kuitenkin vähän lannistui kun sain ratapaperin kouraani. Vaan 59.545 prosenttia. Onneksi selitys löytyi pian. Tuomari oli tiukka ja arvosteli kaikki samalla linjalla. Yllätykseksi olimme väliaika tietojen mukaan kolmannella sijalla ja kuusi palkittiin. Sitten mua vasta jännittikin. Olin koko aamun toivonut että mun ei tarvitsisi mennä palkintojen jakoon kun mua pelotti kamalasti mitä Ressu sanoo kunniakierroksesta tai ruusukkeesta.

Nea meni välissä oman ratansa. Ressu oli hänenkin verkassaan tosi hyvä ja kivan näköinen, mutta radalle tullessa Ressun mielestä hiekka muuttui tervaksi eikä sillä voinut kunnolla edes liikkua. Valitettavasti laukat rikkoutuivat monesti ja ravi ei edennyt kunnolla. Nea tiedosti virheensä ja tsemppasi radan hienosti loppuun. Prosentit eivät olleet kuitenkaan mitkään huonot. Peräti 55 prosenttia!

Nea oli muistaakseni viidenneksi viimeinen starttaaja joten kävelytimme vain Ressua radan jälkeen, jotta se olisi valmiina palkintojen jakoon. Pääsin kuin pääsinkin hyvässä tai pahassa palkintojen jakoon. Tuomaripöydän eteen käveleminen jännitti nyt enemmän kuin itse rata. Onneksi jo omalla radalla tulin huomanneeksi, että Ressu rakasti kun kaikki taputtivat. Se tajusi olevan kaiken keskipiste ja siitähän se juuri pitääkin. Palkintojen jaossa ei siis tarvinnut pelätä muutamia aploodi vyöryjä. Lopulta palkinnot oli jaettu ja päästiin kunnia kierrokselle. Ensin ajattelin että en laukka ollenkaan, mutta sitten tulin ajatelleeksi, että miten mä ajattelin saada koskaan tietää miten se käyttäytyy.Nostin muiden perässä laukan ja istuin hyvin paino keskellä varautuen kaikkeen mahdolliseen. Ja letut se mitään tehnyt. Laukkasi kiltisti muiden perässä. Olin niin ylpeä pokaan.

Olimme jo kotona herätellet kauhukuvia, että se ei edes mene maneesiin tai se heittäytyy ihan porsaaksi, mutta ei. Kyllä meidän Ressu tietää milloin on oma maine kyseessä.

Pakattiin sitten pikapuoliin auto ja lastattiin poni kyytii. Lähdettiin siitä sitten kotitallille ja purettiin auto. Poni sai todella paljon kehuja ja rapsutuksia.

Mä tuolla kommenteissa taisinkin mainita että kuvattaisiin kisapostaus, mutta ei me kuvattukaan kun kamera oli vain edessä ja haluttiin keskittyä pelkkään Ressuun ja muutenkin kisaamiseen ja rutiineihin. Ehkä joku toinen kerta kun kunnon rutiini on syntynyt.

Mitä mieltä olette, selitinkö asiat liian tarkasti? Tuntuu taas kamalan pitkältä tämä mun rustaama teksti. Millaisia postauksia te nyt haluaisitte? Voin toteuttaa myös jotain videopostauksia! Kommentoikaa rohkeasti!