Sivut

lauantai 4. heinäkuuta 2015

Hikitippoja ja happikuolema!

Moi! Johan mulla motivaatio on tän blogin suhteen lopahtanut... Kerrankin kun olisi aiheita joista kirjoittaa niin ei sitä saa mitään aikaiseksi. Ja näin lomalla kun ihmisillä on mukamas niin hirveästi aikaa ei sitä oikeasti mitään saa tehtyä. Mullakin ainakin kolme postausta vailla kirjoittajaa ja kouluun pitäisi kasviokin saada väännettyä, jottei tarvitsisi stressata ihan koko lomaa. Huonekkin tarvitsisi vähän huolenpitoa ja poni ei yksinään tahdo liikkua. Mutta onhan tässä vielä yli kuukausi aikaa jos vaikka sitten jonain kauniina päivänä saisi jotain tehtyä.

Kaikki kuvat (c) Nea Tani

Mutta joo tais mulla olla joku aihekkin. Elikkäs siis tässä on nyt tapahtunut kaikkea ei niin mielenkiintoista eli vaan perus treenailua ja sitten oli mulla yhdet kisatkin joista tulee videopostaus heti kun saan sen editoitua.



Mulla oli siis eilen Anitan koulu valmennus ja tänään kisat. Eilen me siis treenattiin ihan kisoja ajatellen ja Anita yritti saada muhun tarttumaan sen tatsin millä mun pitää ratsastaa koko ajan.



Sain tai pikemminkin jouduin ratsastamaan ponin alusta alkaen itse, joten se oli aivan kamala. Yleensä siis Anita on mennyt aluksi n. 20 minuuttia, mutta nytten Anita loppuverkkasi ponin minulle. Aloitimme sitten ihan perus asioista. Käynti eteen päin ja pää alas nikama nikamalta. Tulihan se sinne pikku taistelun jälkeen. Ressu oli jotenkin tosi huonon tuntunen ja jäykkä eikä ollut kovin yhteistyöhaluinen eikä asiaa parantanut ollenkaan tuo ihana miltein 30 asteen helle.








Jatkettiin sitten ravissa ja jumankauta Anita laittoi mut koville. Nyt mä tiedän että se on oikeasti pelkkää kipua ja tuskaa koko laji. Enään kenenkään on turha väittää mulle ettei ratsastus ole muka urheilua.




Tehtiin ravissa siis eteen-alas työskentelyä ja tembon lisäyksiä. Laukassa tehtiin lävistäjiä, vastalaukkoja ja muutenkin istunta ja tembo juttuja. Olin aivan kuollut jo ennen kuin pääsin ratsastamaan rataa läpi. Tuntui kuin olisin antanut kaikkeni jossain punttisalilla. Voimia ei vain yksin kertaisesti enään ollut ja kaikki oli niin kamalan raskasta. Rakas pullanihan auttoi minua ihan hirveästi eikä suostunut enään liikkumaan reippaasti eteen vaan rupesi taas tahmailemaan.












Rata vedettiin täysillä ja hengissä oltiin vaikka käytiinkin aika lähellä valkoisia portteja. Happi ei enään kulkenut kunnolla ja olisi vain tehnyt mieli alkaa itkemään ja juosta jonnekkin 4 asteiseen veteen. Eihän se kuitenkaan ollut mahdollista joten jouduin nielemään tusani ja kokoamaan itseni.



Seuraavana aamuna olikin sitten jo kisa-aamu. Herätyskello soi 5,00 ja tallilla oltiin jo 6,15. Laitettiin poni ja lähdettiin ajamaan kohti Riihimäen ravirataa. Nea meni ekana radan joten hän aloitti verkassa. Anita tuli onneksi valmentamaan meitä ja oli hyvin aikatauluttanut koko touhun.








Nean rata meni hyvin. Yksi ainokainen laukka lävistäjä meni ravissa kun herra ei muka jaksanut enää kantaa itseään. Lopulta oli mun vuoro ja tehtiin Anitan kanssa pikainen verkka mulle. Pääsin sitten radalle ja olin hyvillä fiilisin koko alku radan kun poni kerrankin liikkui eteen ja jokseenkin lisäsi ravia, mutta... Sitten tuli se paljon pelätty laukka... Kyllähän se poni otti yhdellä jalalla yhden laukkaan viittaavan askeleen, mutta siihenhän se sitten jäi. Vaikka kuinka potkin ja istuin ja yritin ei mitään. Tuntui että herra vain ottaa lunkisti käyntiin ja postuu paikalta. No huikeilla 40,000% poistuimme paikalta eikä ihan heti tullakkaan uudestaan.






Nyt alkaakin ponilla kova treeni ja kokeillaan muutamia kepuli konsteja joilla saataisiin se radalla etenemään. On se kyllä kummallinen eäin! Verkassa se kyllä voi liikkui ja nostaa vaikka paikaltaan laukan, mutta radalla kun se kuuluu nostaa ravista niin eihän se nyt häy päinsä.

No nyt onkin sitten hyvä vaihtaa lajia ja alkaa vaikka vähän treenailemaan niitä esteitä, jotka alunperikin olivat minun lajini.

7 kommenttia:

  1. Kiva postaus! Apua, mulla on myös kasvion tekeminen ja ihan pelottaa ajatella missä vaiheessa se on vasta nyt. :D harmi että radalla ei sujunut, tsemppiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tosiaan alkaa pikkuhiljaa tuntumaan että kaikki tekee sen vikalla viikolla kun ei aikaisemmin jaksa :D kiitti paljon, sitä tarvitaan :)

      Poista
  2. Kiva postaus!
    Betsy tekee samaa radalla. Verkassa ja kotona on todella energinen ja liikkuu hyvin eteen, mutta radalla se hyytyy ja menee laiskasti. Ollaan korjattu asiaa, niin että ratsastetaan kotona koko ajan eteen reippaasti. Nykyään Betsy menee radalla hyvin eteen, koska se on tajunnut, että eteen on mentävä, niin kuin kotonakin. Verryttelyssä ratsastetaan todella nopeasti ja tehokkaasti, niin ettei poni väsähdä :) Toivottavasti saatte teidän ponilta tuon laiskottelun pois :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että ei olla ainoita! Meidän täytyy tosiaan alkaa nyt kotona ratsastamaan paljon eteen, koska eihän se oikeastaan meillä kotonakaan aina ihan täysiä mene :D mutta kiitos vinkistä pitää ottaa tuo huomioon :)

      Poista
  3. Kiva postaus ja pystyn kyllä samaistumaan sun tunteisiin, että joskus ratsastetaan niin tosissaan ettei henki meinaa kulkea ja tekisi mieli itkeä.. Joskus musta tuntuu taas, että jos en tunne yhtään kipua ratsastuksen aikana niin en yritä tarpeeksi tosissaan, mutta joo aina ei voi onnistua ja helteetkin voi hyvin olla syypää liikkumattomuuteen radalla :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä etten sitten ole huono kuntoinen tai mitään jos muillekkin on normaalia tällainen. Tosiaan mulla menee helposti ratsastaminen siihen humputteluun enkä jaksa yrittää vääntää. Mutta sitten kun se motivaatio yrittämiseen löytyy niin kyllä ne ponit sitten alkaa kulkemaankin. :)

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista