135♥ Uusia tuulia

Moikka!
Suunnitelmat alkavat pikkuhiljaa selkeytyä. Jotkut ehkä muistavat kun noin vuosi sitten kirjoitin ratsastuskouluoppilaana lopettamisesta. Nyt alkaa näyttää siltä, että tehdään comeback takaisin ratsastuskouluun.

Ratsastuskoululla jossa ennen kävin vaihtui omistaja nyt kuun vaihteessa. Uusi yrittäjä Iina Tiitinen on tuonut tallille jo muutamia hevosia ja olen onnekkaana päässytkin tutustumaan Iinaan ja auttamaan häntä hevosten hoidossa ja paikan "kunnostamisessa".

En olisi vielä puoli vuotta sitten uskonut meneväni takaisin ratsastuskouluun, varsinkaan omasta tahdostani. Kuitenkin Iinaan tutustuminen ja hänen liikesuunnitelmiensa kuuleminen ovat muuttaneet mieleni aivan täysin. Iina vaikuttaa kaikin puolin huippu tyypiltä ja tietää mitä on tekemässä. Iinan lähtökohta tuntuisi olevan "asiakas on aina oikeassa" ja hän kuunteleekin muiden mielipiteet hyvin tarkasti ja pyrkii ottamaan ne myös käytäntöön. kunhan ne ovat vain toteutus kelpoisia.

Myös hevoset joita Iina on tallille hankkinut ovat kaikki todella mukavan oloisia ja oman persoonansa omaavia. Hevosia löytyy laidasta laitaan vaikkei niitä olekaan vielä kamalan suurta laumaa. Hevosia löytyy pienistä poneista isoihin hevosiin, herkistä vähän laiskempiin, siroista jykeviin ja tummista vaaleisiin. Kaikille varmasti löytyy joukosta omansa.

Jos teitä kiinnostaa kuulla Iinan suunnitelmista tai haluatte vain seurata hänen etenemistään yrittäjänä kannattaa käydä katsomassa hänen Facebook sivunsa.

♥:Jenna

134♥ Ristiriitaisia tunteita

Moikka!
JEEEE!!! Peruskoulu on nyt done ja kesäloma alkaa. Olen ihan super innoissani kesästä, sillä varmaan ensimmäistä kertaa moneen vuoteen jos koskaan mulla on oikeasti suunnitelmia kesäksi. Suunnitelmiin kuuluu mm. leireilyä, töitä, hevosia ja kavereita.

Vaikka kesä onkin ihan super ihana asia ja odotan sitä innolla, tuo se mukanaan kuitenkin haikeuden. Haikeuden ja alakuloisuuden saa aikaan se totuus, että me kaikki erkaannutaan toisistamme, eikä välttämättä tavata toisiamme enää ikinä. Myös ajatus ettemme palaa vanhan kouluumme sen oppilaina on haikea.

Tässä on nyt noin kuukausi kulunut siitä kun Ressu myytiin. Vasta nyt olen alkanut tajuamaan mitä tuo laji minulle oikeasti merkitsee. En ole nyt kuukauteen päässyt ratsastamaan kuin kerran. Kamala hinku on koko ajan ollut hevosen selkään, mutta mahdollisuuksia ei ole kauheasti ollut. Eri talleilla olen kyllä pyörinyt hevosia hoidellen ja rapsutellen ratsastamisenkin edestä.

Hevosista en siis ole luopumassa. Ressuakin on ollut ikävä ja pääsinkin sitä tässä muutama päivä sitten moikkamaan. Suunnitelmat ovat kuitenkin ihan auki, mutta se on varmaa että hevoset pysyvät elämässäni keinolla millä hyvänsä.

♥:Jenna

133♥ Eron hetki...

Moikka!
Sain vihdoin kiilattua itseni koneelle, sillä veljeni ovat nyt lähiaikoina istuneet aika tiiviisti koneen ääressä.

Edellisessä postauksessani puhuin meillä olevan suunnitelmia Ressua ajatellen ja nyt on asiat varmistuneet ja menneet eteenpäin. Tosiaan myimme osamme Ressusta Nealle, eli olen tällä hetkellä ilman hevosta. Olen kyllä käynyt kokeilemassa erästä ponitammaa ja katsotaan jos alkaisin sitä vuokraamaan.

Kuvista suuret kiitokset Linnealle! ♥

Myös ratsastuskouluun palaaminen on alkanut muokkautua yhdeksi vaihtoehdoksi. Tuossa ratsastuskoulullahan vaihtuu nyt omistaja, joten olisi mielenkiintoista nähdä miten toiminta muuttuu. Omaa hevosta en ole tällä sekunnilla katsomassa, mutta saattaa sekin joskus ajankohtaiseksi tulla.

Nyt teitä varmaan kiinnostaakin, että miksi myimme Ressun. Tekijöitä oli muutamia, mutta suurin niistä oli kuitenkin oman motivaationi lopahtaminen Ressua kohtaan, eikä tuolla ponilla oikein ollut enään annettavaa minulle. Itse toivoisin voivani startata HeB-HeA ja 80-90cm luokkia, mutta tämän ponin kanssa se ei ihan heti tapahtuisi.

Ressu on kuitenkin aina maailman parhain ja maailman ärsyttävin poni. Onneksi se kuitenkin jäi Nealle joten pääsen moikkaamaan ponia milloin vain.

Tässä vaiheessa on siis aika kiittää Neaa huikeasta vuodesta, paljon ollaan yhdessä koettu. Vielä suuremmat kiitokset kuitenkin menevät Ressulle, tuolle itsepäiselle ja omalaatuiselle super ponille. Niin paljon siltä olen oppinut ja ripaus enemmän kokemusta takataskussa lähden kohti uusia hevosia ja haasteita. Nealle ja Ressulle toivotan kovasti onnea ja menestystä jatkoon!

Blogille tämä tarkoittaa pientä taukoa, ainakin hevosista. Mutta eiköhän nekin sieltä pian palaile kuvioihin.

♥:Jenna

132♥ Päin aitoja...

Moikka!
Mulla oli viime maanantaina (28.3.) kouluvalmennus. Kentät ovat vihdoin taas sulat ja hyvässä kunnossa, joten valmennus pidettiin ihan Hannulassa. Äiti tui katsomaan valmennusta joten päätin käyttää tilaisuuden hyödyksi ja tyrkätä kameran hänelle.

Ressu oli hyvä ja huono. Alussa meillä oli tosi isoja ongelmia kun molemmat olimme ihan hukassa. Ressu vaan jäkitti pään ylös, selän alas ja laahusti kuin mikäkin lahna. Itse en osannut korjata tilannetta ja rupesin sähläämään kaikkea samaan aikaan. Onneksi olimme valmentajan valvovan silmän alla ja tilanne saatiin edes jotenkin hallintaan.

Ressu on ollut jo pidemmän aikaa tosi haastava ratsastaa varsinkin oikeaan kierrokseen. Vasemmalta se on aina hetkellisesti täysin kuuro kaikille avuille ja saattaa juosta vaan päin aitoja. Itse olen vielä kuitenkin niin osaamaton etten osaa korjata sen vinoutta. Joten hankalissa tilanteissa, varsinkin kun menen yksin iskee epätoivo ja turhautuminen kun en vain tiedä mitä mun täytyisi tehdä. Olen kokeillut myös kuunnella musiikkia aina välillä sillä musiikki rauhoittaa omia hermojani, jolloin touhu ei mene hakkaamiseksi, sillä sitä kaikista vähiten haluan. Välillä kuulen kuitenkin negatiivista kommenttia musiikin kuuntelusta ratsastaessa. Mitä mieltä te siitä olette? ja miksi?

Laukkatyöskentely jäi valmennuksessa hieman vähäisemmälle juuri tuon vinouden takia kun yritettiin saada ponia ravissa läpi. Kuitenkin mitä kauemmin jynssättiin ympyröitä sitä vaikeammaksi ratsastaminen tuli ja sitä "kuurommaksi" poni tuli varsinkin vasemmalle pohkeelle.

Oma motivaatio alkaa pikkuhiljaa hiipua, ainakin Ressun suhteen. Kuvitelkaa tilanne, että allanne on jääräpäinen poni joka ei liiku eteenpäin ja punkee vaan koko ajan vasemmalle. Et tiedä millä korjata tilanne joten yrität pitää tuntuman mutta varot kuitenkin jäämästä roikkumaan vasempaan ohjaan. Kuitenkaan mikään ei tuota tulosta ja poni juoksee pää pitkänä päin aitoja... Tämä on siis tiivistettynä mun ja ressun ratsastus viimeiseltä kahdelta viikolta. Alkaa moti mennä...

Meillä on vähän suunnitelmaa Ressun suhteen ajatellen jatkoa, mutta en niitä viitsi vielä tänne jakaa kun mikään ei ole vielä täysin varmaa. Katsotaan nyt mihin tää johtaa.

♥:Jenna