Jos se matsi syttyy ni sillon se myös käydään!

Moi!
Mulla oli eilen Anitan tunti, kenelläköhän muullakaan kuin Ressulla. Tunti alkoi 14:30 mutta olin tallilla jo hyvissä ajoin, jo 13:10. Nea oli kerennyt jo tallille aikaisemmin kuin minä ja olikin tarhassa jo hakemassa ponia kun kurvasimme tallin pihaan. Jatkoin autolta matkaa suoraan talliin, kun kerran poni oli jo tulossa.

Harjailtiin ponia sitten se reilu puolisen tuntia ja ruvettiin sitten laittamaan suojia ja varusteita päälle. Ressu oli käytävällä ihan normaalisti ei oikeastaan mitään normaalista poikkeavaa, paitsi että taisi se kerran vai kaksi pinkasta siitä johonkin suuntaan sen verran kuin narut riittivät kun havahtui hereille ja huomasi pihalla jotain jännää.

Päästiin kentälle asti ja nousin selkään. Selkään nousussa on meillä ollut vähän ongelmia kun joka kerta kun nostaa jalan jalustimeen, poni lähtee liikkeelle. Jos jollain on ideoita tai omia kokemuksia miten tämän tavan saa kitkettyä pois, saa niistä kertoa mielellään kommenteissa.

Kaikki kuvat (c) Nea Tani

Kävelin sinä sitten ihan pitkin ohjin ehkä sen kymmenen minuuttia jonka jälkeen aloitin käyntityöskentelyn. Asettelin ja taivuttelin molemmat suunnat ja katsoin, että liikuimme eteen ja muutenkin kaikki oli niin kuin kuuluukin. Siirryin sitten raviin ja poni oli oma punkeva itsensä. En oikein tiennyt mitä tehdä joten ratsastin vain tahtia eteenpäin välittämättä päästä tai ylipäätään ponin asennosta. Kellon kilahtaessa 14:25 siirryin käyntiin ja kävelin niin kauan että opettajani saapui paikalle.

Heti alkuun sain käskyn lähteä raviin ja mennä oikein reipasta ravia. Anita korjaili istuntaani ja hetken päästä istuminen tuntui jo paljon helpommalta. Ravi oli aivan järkyttävää alkuun. Takajalat oli tallissa, poni oli tosi etupainoinen ja jumitti alakaulasta. Onneksi Anita oli auttamassa, koska en olisi kyllä yksin osannut ratsastaa sitä tuosta körmy asennosta mihinkään suuntaan...

Aloitettiin tekemällä muutama diagonaali pohkeenväistöä joiden jälkeen aloitettiin uusi tehtävä. Käännyin aina molemmista päistä, keskeltä lyhyitä sivuja keskihalkaisijalle tein pohkeenväistön toiseen suuntaan ja kun pääsin uralle tein voltin. Aluksi tehtävä oli vaikea ehkä siksi kun ravin tempo ei säilynyt ja poni oli vähän poissa avuilta. Lopulta tehtävä tuotti tuloksensa ja poni tuli hienoon peräänantoon. Ratsastettiin hetki sitä peräänantoa ja pyrittiin säilyttämään se niin suoralla kuin kaarevallakin uralla. Lopulta poni sai välikäynnit jotka oli kyllä ansainnutkin.

Käyntien jälkeen haettiin sama hyvä asento ja eteenpäin pyrkimys, kuin ennen välikäyntejä. Se olikin sitten helpommin sanottu kuin tehty. Ponski alkoi taas junnaamaan alakaulastaan ja tuntui vähän jäkittävän. Lopulta tuhannen voltin jälkeen saatiin takaisin se sama rentous ja pehmeys kuin ennen välikäyntejä. Kun homma toimi ravissa oli aika nostaa vaativuustasoa ja siirtyä ravista laukkaan.

Aloitettiin ihan pääty ympyrällä ja haettiin minulle hyvä asento ja ponille hyvä tempo. Kun ne oli löydetty lähdettiin tekemään diagonaalia. Ensimmäinen ja toinenkin meni ihan suhteellisen hyvin, kunnes meidän olisi pitänyt laukata pienipätkä vastalaukkaa joka oli Ressun mielestä ihan pois suljettu ajatus. Se vaihto laukkaa ja tiputti raville ja teki kaikkensa ettei sen tarvitsisi mennä vastalaukkaa. Kun taas vuorostani minä yritin kaikin keinoin saada sen jatkamaan oikeassa laukassa. Pyysin jalalla eteen, asetin oikealle, tein kaikkeni, mutta ei... Kunnes Ressun päässä naksahti ja se ajattelikin että "Hei, minähän pääsen pois varman sitten kun olen tästä suoriutunut. Joten nyt voisin vaikka totella.". Sen jälkeen Ressu teki taas homman ihan kiltisti.

Lopuksi mentiin vielä estekentälle ratsastamaan rata läpi. Ja tottahan toki tuuli oli kaatanut kaikki estetolpat ja toki meidän pieni pulla pelkäsi niitä ihan kuollakseen. Se teki tosi kauniita sivu loikkia ja pomppija, mutta siitä huolimatta ratsastettiin rata läpi ja se meni nyt miten meni, mutta hengissä ollaan.

Tunnin päätyttyä Nea kiltisti talutteli minulle ponin kun minun jalat eivät enää meinanneet kantaa, niin rankka tunti oli. Juteltiin siinä sitten Anitan ja äidin kanssa vähän jatkosta ja muusta. Lopulta päästiin siitä lähtemään talliin ja hoidettiin poni pois. Ressu oli niin kamalan hikinen että jopa satulahuopa oli aivan läpimärkä. Päätettiin sitten viedä poni pesulle, mutta arvatkaapa huviksenne menikö se poni sinne vesariin kun keskellä käytävää oli joku epämääräinen pyöreä alusta jossa oli reikiä ja kaiken lisäksi siellä alla oli vettä. No onneksi yksi me saatiin sitten apua meidän kaverilta ja saatiin poni niiden pelottavien viemärikansien yli vesiboxiin. Vitsailtiinkin siinä sitten Nean kanssa että "Ei herranen aika jos tuo poni asuisi viemärin kannen tuolla puolen." Loppujen lopuksi poni pääsi tarhaan ja kaikki oli hyvin.