104♥ half a year together

Kaikki postauksen kuvat (c) Nea ja Linnea!

"Olettepas sitkeitä tuon ponin kanssa. Jaksatte aina vaan nousta sen selkään uudestaan ja uudestaan"

"Voi vitsi se on kyllä magee poni!"

"Pistetäänkö postimerkki perseeseen ja Afrikkaan?"

 

"Olettepas te kehittyneet huimasti!"

"Mä en halua juuri nyt nähdä tota ponia!"

"Se vaan on niin Super poni!"

"Maailman parhain poni!"

 

"Ehkä me vaan vaihdetaan lajia, jos sitten toimis?"

"Hei mulla menee ihan just hermot suhun!"

"Älä jaksa, ihan oikeesti! Lopeta!"

"Saa liikkua!"

 

"Tää oli niin Super! Oon niin tyytyväinen tähän poniin!"

"Vihdoin uskallan luottaa tähän! Mua ei pelota yhtään!"

"Voisin vaa istua täällä loppu elämäni!"

"Et pure mua!"

 

"Ääääää... Mä en jaksa vääntää just nyt!"

"Voi ku toi poni osaa vaa aina piristää mua."

"En mä tätä kyllä keneenkään vaihtai."

"Mä rakastan sua!"

Video yrittää kuvastaa sitä kuinka meillä Ressun kanssa välillä menee todella huonosti ja kuinka kuitenkin aina tulee niitä onnistumisia. Niinhän se elämässäkin menee, että joskus on vaikeaa, mutta sitten tulee niitä parempiakin aikoja.

Kielikuvaa käyttäen Ressu on tuonut mun elämään värit. Ilman Ressua mä vain makaisin yksin kotona vailla mitään motiivin lähdettä, vailla mitään päämäärää. Vaikka välillä tallille meneminen ja jopa sen ajattelu saa kylmät väreet aikaan, jokin kumma voima saa mut kuitenkin aina lähtemään.

Minua ei todellakaan odota tallilla se kiltein ja hyväkäytöksisin poni. Milloin se on vedellyt mua pitkin ojan pientareita, milloin se on yrittänyt purra mua, milloin se on lintannut mut aitaan ja vain poistunut paikalta. Se ei todellakaan ole kaikista kultaisin poni. Se on Ressu! Se on oma jääräpäinen itsensä ja siksi aina niin ihana. Se ei yritä esittää kenellekään. Se ei juoruile selän takana. Se kuuntelee kun kuuntelijaa tarvitaan. Se osaa aina piristää vaikka kuinka paha mieli olisikin.

Mutta tiivistettynä Ressu on maailman parhain ja omalaatuisin poni! Eikä sitä korvaa kukaan. Sitä ei voi vaihtaa toiseen samanlaiseen. Sitä ei voi laittaa pakettiin ja postissa pois! Se on ystävä. Se on perheen jäsen. Se on ainutlaatuinen ja täydellinen juuri tuollaisena kuin se on!

♥:Jenna

103♥ Happy happy happy!

Moikka!
Mä olen niin Super onnellinen! Tiistaina Anita kävi katsomassa Ressua ja uskokaa tai älkää poni oli kuullemma ollut ihan hyvä. Itse en siis päässyt paikalle sillä olin TET-harjoittelussa. Ponilla ei ollut enää muuta kuin vähän jumia ja takajalat kiersivät mutta ei enää niin pahasti kuin ennen. Mä olen niin Super onnellinen kun päästään vihdoinkin jatkamaan treenejä. Toki tähän "kuntoutus" jaksoon menee tovi, mutta tulevaisuus näyttää kuitenkin jo valoisammalta.

Mä en tosiaan tuon TET:in takia ole päässyt vielä kertaakaan tallille tällä viikolla, mutta jos viimeistään huomenna pääsis.
Mulla ei nyt ollut muuta asiaa oli vaan pakko tulla fiilistelemään Ressun paranemista!

Tällä kertaa vähän lyhyempi päivittely postaus. Ensi kerralla voi olla että tulee jotain erikoista! Laittakaa kommentteihin kysymyksiä Ressuun tai mun ja ressun yhteiseen taipaleeseen liittyen. Maanantaina näette mitä niistä on syntynyt.

102♥ Klinikalla jälleen!

Moikka!
Niin kuin otsikosta näkyy olimme siis viikko sitten klinikalla toistamiseen. Puhuinkin siitä teille, mutta en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa tätä postausta. Puhuin että jonkinlainen videopostaus tyyppinen häsellys voisi tällä kertaa olla mahdollinen toteuttaa, mutta sanon jo nyt ettei sellaista ole. Päätimme keskittyä ihan vaan oleelliseen ja jättää kaikki kamerat suosiolla kotiin. Otin kyllä puhelimella kuvia, mutta julkaisukelpoisuus taitaa olla niille aivan tuntematon käsite.

Maanantaina lähdin kolmannelta tunnilta kotiin ja vaihdoin vaatteet sekä söin nopeasti jotain. Lähdettiin sitten ajamaan tallille ja harjailtiin ressu ja pakattiin kaikki tarvittava mukaan. Lopulta enää vain ponille kuljetussuojat jalkaan ja heiniä koppiin ja menoksi.

Meillä oli siis aika 14:00 hyvinkään hevossairaalalla ja lääkärinämme oli jälleen Luis. Luis on siis englannin kielinen lääkäri, mutta kuitenkin alansa huippuja. Vaikka en itse taakaan ymmärtänyt ihan tarkalleen mitä Luis meille sanoi selvisimme silti ihan hyvin.

Luis katsoi ensin ressun liikettä ilman mitään aineita. Päädyttiin sitten puuduttamaan jälleen molemmat takajalat kintereen kohdalta. Menin sitten selästä käsin vähän ravia. Ressu oli aluksi todella jännittynyt ja kun joku työntekijä kippasi kottikärryt lantalaan Ressu pomppasi tähtiin. Nyt Ressun oikea jalka näytti huonommalta ja lähdettiin puuduttamaan siitä vuohisnivel. Taas venattiin, sitten juoksutettiin ja lopulta ratsastettiin. Ei suurta eroa. Puudutettiin oikea takapolvi ja jälleen odotettiin, sitten juoksutettiin ja lopulta ratsastettiin. Edelleenkään ei näkynyt mitään kunnon muutosta.

Meillä oli tarkoitus kuvauttaa Ressu tällä kerralla, mutta kun kohtaa jossa vika olisi ei tarkasti osata sanoa on ponia vaikea kuvata. Ressu sai siis kortisonit vasempaan kintereeseen ja oikeaan vuohiseen. Nyt ollaan viikko sitä kävelytetty selästä 20-30 min ja Anita tulee tänään katsomaan miltä homma näyttää.

Mulla on tällä viikolla TET-harjoittelu Mäntsälän ratsastuskoululla. Työt alkaa mukavasti 15:00 eli aamulla saa nukkua ja kerkeää tehdä kaikkea valosalla. Työt kuitenkin loppuvat vasta 21:00, mutta eipä se hirvesti haittaa kun nuo aamut kuitenkin tasoittavat tilanteen. Tosiaan tämän tetin takia en pääse kuulemaan suoraan Anitan mielipidettä ponin jaloista, mutta onneksi ihanainen Nea lupasi pitää minut ajan tasalla!

Onkos teillä jo ollut TET-jaksot? Missä olitte? Minne olette menossa, jos teillä e vielä ole ollut?

101♥ Kaipa sitä huonomminkin vois mennä?

Moikka!
Mä en tullut kertomaan teille mitään hyviä uutisia. Sen varmaan voi jo otsikosta arvata. Kerroin teille pari viikkoa sitten meidän klinikka reissusta ja sairaslomasta, no nyt olemme kävelleet sen kaksi viikkoa ja viime torstaina koitti totuuden hetki. Anita tuli katsomaan miten poni liikkuu ja voi ylipäätään.

Anita juoksutti Ressua ympyrällä ja sanoi melkein heti, että se on edelleen todella epäpuhdas. Se ei ollut niin haluton kuitenkaan liikkumaan kuin sinä torstaina kun mulla olisi pitänyt olla se estevalmennus, poni oli kerännyt energiaa sairaslomansa aikana, joten se oli oikeastaan aika innoissaan päästessään töihin. Kuitenkin jalat olivat jonkin verran kipeät ja se haitasi ponin menoa.

Katsottiin sitten hetken aikaa jos epäpuhtaus olisi johtunut jäykkyydestä, niin kuin yleensä lomien jälkeen on ollut. Kuitenkin muutaman laukan jälkeen poni meni melkein jalattomaksi, joten sairastelu jatkuu ja maanantaina ollaan taas menossa klinikalle. On siinä edes yksi positiivinen puoli, sieltä saa hyvää ja ilmaista kaakaota!

Mutta juu, tämä postaus oli nyt vaan lähinnä tällainen pikainen ilmoitus, jotta pysytte mukana meidän menoissa. Tällä kertaa lähdemme klinikalle hieman isommalla porukalla joten voi olla, että saamme tehtyä jonkun videopostauksen klinikka reissusta.

Jottei tämä postaus jäisi aivan kuvattomaksi tässä on tällainen video jonka tein aikani kuluksi. Kertokaa toki mielipiteitänne videosta ja haluatteko että toteuttaisimme sen klinikka postauksen?

100♥ Rajat rikki!

Moikka!
Nyt on isoja rajoja mennyt rikki. Mun blogin sivuilla on jo yli 8000 kävijä kertaa ja tämä postaus on sadas postaus. Nyt on siis juhlan paikka! Mulla ei ole oikeastaan mitään erikoista spessupostausta teille, mutta on tämä jotenkin ehkä erilainen kuin muut postaukset.

Kaikki tämän postauksen kuvat (c) Jade Kanttinen

Tähän alkuun vähän mun eilisestä päivästä, joka oli hyvin hevostäyteinen.
Olin siis Jadella yötä ja päätettiin mennä seuraavana päivänä Vuotavaan ratsastamaan. Herättiin aamulla yhdeksän maissa ja lähdettiin jo kymmeneltä tallille. Alettiin heti siivota karsinoita ja kerettiinkin siivota viisi karsinaa kun lähdettiin ratsastamaan.

Menin totta kai kenellä muullakaan kuin Luukaksella ja Jade meni Lantilla. Mentiin ihan vaan koulua ja mulla oli haasteita ratsastaa mitenkään suunnitelmallisesti. Jotenkin kun ei ole mennyt mitenkään kunnolla kahteen viikkoon tuon ponin jalkojen takia niin ajatus ei kulkenut yhtään. Saatiin kuitenkin hepat liikutettua kunnes meidät "hätisteltiin" kentältä, sillä hiekkakuorman olisi pitänyt saapua siinä yhden maissa ja yhden pariskunnan piti tulla ratsastamaan.

Tallissa hoidettiin hepat pois ja tyhjennettiin yksi karsina ja kannettiin pelletti säkit talliin. Kellon tullessa puoli kolme eikä hiekkakuorman tuojaa tai ratsastajia näkynyt menimme sitten ratsastamaan uudestaan. Jade meni taas Lantilla ja mä menin Axulla, Axu oli ihan kiva näin pitkästä aikaa. Enhän mä sillä oikeastaan osannut ratsastaa kun se oli aivan eri maata kuin Ressu, mutta hauskaa oli!

Otettiin sitten ratsastuksen jälkeen vähän kuvia heppojen kanssa. Otin jadesta ja Lantista kuvia ja Jade otti musta ja Luukaksesta. Jadesta ja Lantista otetut kuvat onnistuivat paljon paremmin kuin musta ja Luukaksesta otetut, sillä ennen kuin kerkesimme Luukaksen kanssa ulos oli kerennyt tulla jo hieman hämärää.

Illalla kävästiin vielä Hannulassa hoitamassa Ressu, sen saikku alkaa olla jo loppusuoralla ja Anita tuleekin ratsastamaan sen torstaina kevyesti, jotta nähdään onko se mennyt mihin suuntaan.

Nyt tähän loppuun video jonka tein Ressusta ja musta.

Kuvailuu!

Moikka!
Olin tänään tallilla ja päätin mennä Ressulla ilman satulaa. Linnea tuli turvaamaan mun selustan ja nappasi samalla muutaman kuvan meistä. Ressu oli tosi rento, eikä kuumekkaan ole toistaiseksi noussut. Ehkä me tästä vielä noustaan! Mutta nyt niihin kuviin.

Kaikki kuvat siis (c) Linnea ja oli niin hämärää että laatu vähän kärsi, mutta koittakaa kestää.



Olihan tänne sekaan pakko yks tilannekuvakin sulloa!

Mitä tykkäsitte vähän tällaisesta kuvapainotteisemmasta postauksesta?

Klinikka reissu!

Moikka!
Olimme siis tämän viikon tiistaina (20.10.) Animagi hyvinkään hevossairaalalla näyttämässä Ressun jalkoja lääkärille. Niin kuin jo edellisessä postauksessa kerroinkin niin Ressu oli hieman epäpuhdas tunnilla joten näimme parhaaksi käydä tarkastuttamassa poni, jotta tiedetään miten voimme sitä parhaiten hoitaa ja auttaa.

Neahan on nyt siellä Lapissa joten jouduin lähtemään klinikalle kahdestaan isäni kansa. En siis mennyt tiistaina ollenkaan kouluun, sillä kouluni olisi alkanut 10:45 ja silloin olimme jo tallilla. Harjasin pikaisesti Ressun ja vaihdoin sille kevyen sisätoppiksen päälle. Lastaus sujui ongelmitta ja pääsimme lähtemään suhteellisen hyvissä ajoin.

Löysimme perille yllättävän hyvin ja paikalla oli selkeät ohjeet. Ilmoittauduimme toimistossa ja menimme hakemaan ponin sisälle. Lääkärimme puhui englantia ja oma englannin taitoni on jotain seiskan luokkaa joten voitte vaan arvata kuinka haastavaa oli kommunikoida lääkärin kanssa. Onneksi isäni osaa englantia hyvin, sillä emme edes saaneet hoitajaa tulkkaamaan meille.

Aloitimme sillä että menimme ulos ja ravasimme ressun kanssa suoralla, jonka jälkeen pyöritin sitä pienelä ympyrällä. Lääkäri havaitsi heti pientä ontumista/epäpuhtautta ja pyysi mua juoksuttamaan Ressua. Meillä on ollut ongelmia tuon juoksuttamisen kanssa ja varsinkin liinassa. Pakkohan se oli yrittää. Ensin mun piti saada Ressu vain kävelemään, joka oli oikeastaan ihan helppoa. Lääkäri halusi tietysti nähdä myös ravia ja se ei enää ollutkaan niin helppoa. Ensinnäkään Ressu ei millään olisi halunnut liikkua ja se vain sipsutteli lyhyin askelin laiskasti eteenpäin. Lääkäri pyysi nähdä myös laukkaa, joten siirryimme isommalle kentälle jotta se saisi enemmän tilaa. Eihän ressu meinannut edes ravata ja kun lääkäri hätisteli sitä eteenpäin se otti jalat alleen ja lähti kunnon pukki rodeolla kentän toiseen päähän. Käteni jäi liinaan kiinni joten jouduin vain roikkua perässä.

Tapahtuneen jälkeen lääkäri sanoi että ei laukan näkeminen ole niin tärkeä ja menimme takaisin sisälle. Ressulle laitettiin puudutukset molempiin takasiin kintereen kohdalle ja Ressu oli todella nätisti. Seisoi vaan ja anto lääkärin laittaa piikit. Odoteltiin siinä sitten noin 10 minuuttia siinä jos missä Ressulla meni maltti ja se vaan steppasi ja tökki mua koko ajan.

Lopulta lääkäri palasi meidän luokse ja pyysi mua tekemään taas sitä ravi suora juttua sisällä käytävässä ja siitä siirryimme ulos juoksuttamaan ponia. Poni oli edelleen aika laiska eikä jaksanut liikkua mihinkään. Lopussa se pelästyi jotain pamahdusta ja otti parit pukkihypyt. Mua vähän jäi ärsyttämään kun molemmat juoksutus kerrat loppui siihen kun ressu rupesi possuilemaan.

Mentiin sisälle ja iskä puhui lääkärille ja mä pidin ressulle seuraa. En ihan täysin ymmärtänyt mitä lääkäri sanoi mutta iskä selitti mulle jotain että Ressulla olisi nivelrikko molemmissa takajaloissa. Lopulta onneksi selvisi että se on vasta epäilys. Ressua ei kuvattu sillä lääkäri ei nähnyt sitä tarpeelliseksi, kun kerran lääkityskään ei mitenkään muuttuisi.

Ressu sai siis kortisonia molempiin takajalkoihin kintereeseen ja joutui olemaan karsinalevossa 24h. Nyt se onkin sitten kaksi viikkoa pelkällä kävelytyksellä, mutta onneksi sitä voi kävelyttää kuitenkin selästä.

Oliko tämä postaus teidän mielestä jotenkin sekava? Oma nuppi jotenkin ihan sekasin ja kirjoittaessa teksti tuntui tosi sekavalta. Anteeksi kuvien laatu olen ottanut ne kännykällä ja Facebook toimi välittäjänä ja laadun pilaajana!

Huonoja uutisia!

Moikka!
Arvasin että tämäkin aika tulee joskus. Ainahan elämässä on vaiheita että menee huonosti ja sitten kun luulee saavansa asiansa hyvälle mallille joku pieni asia muuttaa kaiken ja siitä alkaa taas se alamäki.

Kaikki kuvat ovat torstailta ja (c) Linnea Alapiessa

Tässä lähiaikoina on tuntunut että tosi monien hevoset/ponit ovat tulleet kipeiksi tai jotain muuta vastaavaa... Pikku hiljaa on alkanut tuntua siltä että kohta se huono onni osuu omalle kohdalle. No näinhän siinä juuri kävikin.

Viime torstaina mulla piti olla Ressulla Anitan estetunti, mutta toisin kävi. Menin tallille tavallista myöhempään eli mulla oli aika kova kiire laittaa Ressu kuntoon. Onneksi Linnea oli mukana auttamassa ja saatiin poni nopeasti kuntoon. Kerkesin kävellä vähän reilut 5 minuuttia, kun Anita ajoi pihaan. Ressu oli koko ajan tosi pohkeen takana, mutta ajattelin Ressulla olevan vain huono päivä. Aloitettiin ihan vaan käynti työskentelyllä, jossa Ressu oli edelleen tosi pohkeen takana vaikka pyysinkin sitä menemään eteenpäin. Ressu oli todella jumissa selästään, mutta sitähän se on aina ja yleensä se saa kyllä kroppansa jotenkin toimimaan.

Työstettiin käyntiä ehkä n. 10 minuuttia ja poni hangoitteli koko ajan vastaan. Siirryttiin sitten raviin ja hölköteltiin vaan pää pitkänä reippaasti eteenpäin siinä toivossa että poni saisi itse selkänsä vetreytymään. Päin vastoin. Ressu oli hiukan epäpuhdas oikeasta takajalastaan ja mitä enemmän menin sen pahemmaksi epäpuhtauskin meni. Päätettiin sitten antaa Ressun vaan olla, joten hyppäsin alas selästä ja talutin sitä hetken aikaa. Ressu vain luimisteli koko ajan ja jättäytyi taakseni. Päätimme varata ajan klinikalle, jotta saisimme selville onko jalassa jotain. Saimmekin ajan jo tiistaille, eikä tarvitse odotella viikkotolkulla epätietoisuudessa.

Kävelytin Ressun tänään ja eilen. Eilen molemmat oikean puolen jalat oli lämpimät ja kävellessä poni vain luimisteli ja jättäytyi taakseni. En pystynyt kävellä sen kanssa kuin vähän reippaat 10 minuuttia kun ponista näki niin selvästi että sitä sattui. Tänään jalat ei kuitenkaan olleet ollenkaan lämpimät ja pojan ilmekin oli  vähän iloisempi. Joko se johtui siitä että pääsimme metsätielle tai vain siitä että jalka ei ollut niin kipeä.

Raukka parka on ihan pipi. Kerrankin se on nimensä veroinen Ressu!
Onko teillä jotain klinikka kokemuksia? Niitä ja kaikkea muutakin aiheeseen (enemmän tai vähemmän) liittyvää saa jakaa kommenttiboxissa.