Löysäilyä löysäilyn perään!

Moi! Kokoan tähän nyt lyhyesti meidän viikon, ihan vaan että näette mitä olemme puuhastelleet koko viikon kun nyt kerran aikaakin on, eikä postausta ole taas hetken tullut.

Kuvat (c) Nea Tani 

Maantai 8.6.
Maanataina tehtiin vaan maastakäsin juttuja ja käytiin maastossa vähän kävelyllä.

Tiistai 9.6.
Mentiin Linnean kanssa tallille katsomaan kun Nea meni Ressulla ilman satulaa. Tultiin melkein tuntia myöhempään kuin Nea joten Nea oli kerennyt jo laittaa ponin kuntoon ja kiivetä selkään. Nea oli kerennyt myös putoamaan pari kertaa ja olivat jo peruuttaneet kentältä ulos ja vaikka mitä muuta. Lopuksi mä menin sitten ehkä 10-15 minuuttia.

Keskiviikko 10.6.
Nea kävi tallilla harjaamassa ponin ja kävi sen kanssa ilmeisesti lyhyellä maastokävelyllä.

Torstai 11.6.
Mä menin Ressulla ilman satulaa ehkä 30 min. Mentiin vaan käyntiä ja ravia, eli ihan super rennosti.

Perjantai 12.6.
Ratsastettiin Nean kanssa puoliksi molemmat noin 25 min. Eli yhteensä 50 min. Mentiin ihan perus kouluratsastusta tavoitteena saada ponia jotenkin pyöreäksi, mutta eipä se nyt niin hyvä ollut. Positiivistä kuitenkin oli se, että poni oli reipas eikä koko aikaa kyseenalaistanut pitääkö liikkua vai saako maleksia. Työn halu palautui pikku lomalla.

Lauantai 13.6.
Ressun entinen ylläpitäjä Essi tuli ratsastamaan ja moikkaamaan Ressua. Ressu kulki tosi nätisti ja teki kaiken mitä Essi pyysi. Raukka parka oli aivan yltäpäältä hiessä, mutta vähemmästäkin tulee hiki. Lämmintä oli nipin napin 25 astetta ja aurinko porotti pilveettömältä taivaalta. Ei ollut ponilla muuta vaihtoehtoa kuin mennä suihkuun.

Sunnuntai 14.6.
Oltiin katsomassa Nean kanssa Järvenpäässä 2-tason koulukisoja. Oltiin siellä johonkin kolmeen asti ja sieltä sitten suunnattiin heseen. Kun saatiin massut täyteen mentiin tallille. Mä sain sitten kunnian liikuttaa Ressun tuolla vesisateessa. Menin ilman satulaa estekentällä ja poni oli tosi kiva. Alkuun vaan esteet kentän laidalla oli vähän  jänniä mutta lopuksi poni käyttäytyi kuin niitä ei olisi ollutkaan. Hyvin fiiliksin poistuimme vesisateesta.

 Oliko liian lyhyt ja tylsä postaus? Mitä te teette heppojenne kansa kun aijotte mennä todela rennosti?

Käytöstavat hallussa!

Heissulivei! Mulla on ollut nyt taukoa taas kirjoittamisesta, muttä tällä kertaa siihen on hyvä syy! Kirjoitin siis tämän postauksen oikeastaan tasan viikko sitten. Ainoa julkaisun estävä tekijä oli että rakas ystäväiseni Nea oli laiska eikä lähettänyt kuvia. Nyt sitten äiti lähti mökille ja otti koneen mukaan enkä saa kirjoitettua. Mutta onneksi Nea lainasi konettaan ja pääsin rustaamaan tämän loppuun ja vielä muutaman kuvan kera. Eli mennäänkös aian?

Tosiaan lauantaina me menimme Ressun kanssa ensimmäisiin yhteisiin kisoihimme. Yhteistyötä oli siis takana noin kaksi viikkoa. Kisat oli MänRalla eli oli todella helppo toimia kun tiesi paikat ja käytännöt. Siirrytään sitten itse lauantai aamun tapahtumiin.

Nean sanoja lainaten; "Nousimme ennen ylösnousua" eli kello 4:45. Mullahan meni se kuuluisat 15 minuuttia nousta sieltä sängyn pohjalta ylös, mutta lopulta sain hilattua itseni ja totta kai paksun ja aina niin rakkaan peiton keittiöön saakka. Nea siellä jo kovaan tahtiin syöpötteli kun minä saavuin perille. Kuunneltiin siinä sitten radiota ja herättelin itseäni pienillä tanssi esityksillä. Ruoka maittoi yllättävän hyvin, sillä jännitys ei vielä ollut kerennyt kasvaa järin suureksi. Puettiin sitten vain vaatteet päälle ja katseltiin oliko kaikki tarpeellinen mukana. Lopulta matka kävi kohti tallia.

Tallilla olimme noin kello 6.15 ja alettiin harjailemaan Ressua. Kun poni oli saanut syötyä loput heinistään siirsimme sen käytävälle. Aloin heti vääntää sille sykeröitä joista ei tarvitsekaan kenenkään kuulla yhtään sen enempää. Lopulta saatiinkin sitten poni valmiiksi. Juuri sopivasti ennen kuin aloin panikoimaan, että myöhästytään. Kuitenkin olimme melkein puoli tuntia aikataulustamme etuajassa ja taluttelimme ponskia siinä pihassa jonkun tovin ja syöteltiin vähän vihreätäkin sille.

Lopulta oli lastauksen aika. Poni käveli tosi nätisti pientä lisä lähestymistä lukuun ottamatta. Tarkistettiin sitten, että olihan kaikki tarpeellisin mukana ja lähdettiin ajamaan kohti Mäntsälän ratsastuskoulua.

Mulla oli startti sitten ennen Nea. Olin peräti toinen lähtijä. Kun saatiin Ressu sitten ulos kopista Nea alkoi laittamaan ponia ja minä itseäni. Saatiinkin sitten ressu valmiiksi ja mulle kamat päälle, joten nousin selkään ja menin kentälle kävelemään. Nea tuli liinan kanssa taluttamaan mut pari kertaa kentän ympäri. Arvatkaa vaan nolottiko kun olen ratsastanut 6 vuotta ja oon raviluokan verkassa taluttajan kanssa. No, mutta onneksi päästiin sitten pian omillemme ja saatiin näyttää kaikille et joo osaan mä kuitenkin sen hevoseni itse hallita.

Verkka meni vähän miten meni, mutta Ressu tuntui tosi kuuliaiselta ja herkältä jalalle. Ei se nyt niin täydellisessä peräänannossa kulkenut kuin joskus silloin Anitan valmennuksessa, mutta hyvä se silti oli. Kun päästiin odottamaan maneesiin radalle pääsyä, mua jännitti aivan kamalasti. Vaikka mulle sanottiinkin ettei tultu hakemaan mitään voittoa vaan opettamaan Ressua, niin silti jännitti. Lopulta pääsin radalle ja jotain tapahtui... Kuin salama olisi iskenyt taivaasta ja mun jännitys katosi kuin neula heinäkasaan. Vaikka ressu vähän säikky tuomarin pöytää ja musiikkia, niin ei tullut sellasta pelkoa tai jännitystä.

Rata sujui uskomattoman hyvin. Laukkadiagonaalit ja kaikki muutkin vaikeat kohdat meni tosi hyvin. Rata oli todella hyvä ja olin itse tyytyväinen rataan. Kaikki ilo kuitenkin vähän lannistui kun sain ratapaperin kouraani. Vaan 59.545 prosenttia. Onneksi selitys löytyi pian. Tuomari oli tiukka ja arvosteli kaikki samalla linjalla. Yllätykseksi olimme väliaika tietojen mukaan kolmannella sijalla ja kuusi palkittiin. Sitten mua vasta jännittikin. Olin koko aamun toivonut että mun ei tarvitsisi mennä palkintojen jakoon kun mua pelotti kamalasti mitä Ressu sanoo kunniakierroksesta tai ruusukkeesta.

Nea meni välissä oman ratansa. Ressu oli hänenkin verkassaan tosi hyvä ja kivan näköinen, mutta radalle tullessa Ressun mielestä hiekka muuttui tervaksi eikä sillä voinut kunnolla edes liikkua. Valitettavasti laukat rikkoutuivat monesti ja ravi ei edennyt kunnolla. Nea tiedosti virheensä ja tsemppasi radan hienosti loppuun. Prosentit eivät olleet kuitenkaan mitkään huonot. Peräti 55 prosenttia!

Nea oli muistaakseni viidenneksi viimeinen starttaaja joten kävelytimme vain Ressua radan jälkeen, jotta se olisi valmiina palkintojen jakoon. Pääsin kuin pääsinkin hyvässä tai pahassa palkintojen jakoon. Tuomaripöydän eteen käveleminen jännitti nyt enemmän kuin itse rata. Onneksi jo omalla radalla tulin huomanneeksi, että Ressu rakasti kun kaikki taputtivat. Se tajusi olevan kaiken keskipiste ja siitähän se juuri pitääkin. Palkintojen jaossa ei siis tarvinnut pelätä muutamia aploodi vyöryjä. Lopulta palkinnot oli jaettu ja päästiin kunnia kierrokselle. Ensin ajattelin että en laukka ollenkaan, mutta sitten tulin ajatelleeksi, että miten mä ajattelin saada koskaan tietää miten se käyttäytyy.Nostin muiden perässä laukan ja istuin hyvin paino keskellä varautuen kaikkeen mahdolliseen. Ja letut se mitään tehnyt. Laukkasi kiltisti muiden perässä. Olin niin ylpeä pokaan.

Olimme jo kotona herätellet kauhukuvia, että se ei edes mene maneesiin tai se heittäytyy ihan porsaaksi, mutta ei. Kyllä meidän Ressu tietää milloin on oma maine kyseessä.

Pakattiin sitten pikapuoliin auto ja lastattiin poni kyytii. Lähdettiin siitä sitten kotitallille ja purettiin auto. Poni sai todella paljon kehuja ja rapsutuksia.

Mä tuolla kommenteissa taisinkin mainita että kuvattaisiin kisapostaus, mutta ei me kuvattukaan kun kamera oli vain edessä ja haluttiin keskittyä pelkkään Ressuun ja muutenkin kisaamiseen ja rutiineihin. Ehkä joku toinen kerta kun kunnon rutiini on syntynyt.

Mitä mieltä olette, selitinkö asiat liian tarkasti? Tuntuu taas kamalan pitkältä tämä mun rustaama teksti. Millaisia postauksia te nyt haluaisitte? Voin toteuttaa myös jotain videopostauksia! Kommentoikaa rohkeasti!

Ho. Back. Skot!

Moikka!
Taas tulee kaksi postausta samana päivänä ja kuvia on enemmän kuin laki sallii, mutta toivottavasti ei haittaa. Eli olin siis tänäänkin tallilla ja pidettiin Ressulle ihan rento päivä. Menin alkuun ilman satulaa jonkun 15 minuuttia jonka jälkeen otettiin ohjat pois ja vaihdettiin liina tilalle. Nea aloitti tekemällä ihan maastakäsin juttuja samoja joita minäkin myöhemmin.

Kuvat (c) Linnea Alapiessa ja Jenna Huovinen

Nea testasi että poni oli kuulolla ja ymmärsi kaikki käskyt. Nea vain kierteli ympäri pyöröaitausta ja lateli käskyjä joista ressu teki eri asioita. Kun lopulta tuli minun vuoro niin enhän mä osannut alkuunsakaan. Ainakin sellainen käsitys minulle tuli kun kaikki mitä tein oli jotenkin väärin. No pääpystyssä jatkoin ja lopulta alkoi sujua. Lopeteltiin sitten pikkuhiljaa ja mentiin tietä pitkin vähän kävelemään. Samalla tuli napsittu muutamia kuvia, mutta ärsyttää ihan kamalasti, kun kaikki kuvat joita musta ja Ressusta otettiin on sellaisia joissa mulla hiukset sojottaa kohti taivasta, kirjaimellisesti!

Tuli sitä rakennekuvakin napattua!



Totta kai heti kun pääsin kameran eteen mun hiukset yksinkertaisesti räjähti!

Kuvien ottamisen jälkeen vietiin Ressu sisään ja hajatiin se vielä kertaalleen. Heitettiin sille sadeloimi päälle ja lähdettiin viemään sitä laitumelle hetkeksi maistelemaan vihreää. Saihan se siellä sitten totta kai jonkun laukka spurtin, mutta kuvaajamme oli juuri lopettanut kuvaamisen...
Vietiin se sitten n. 15 minuutin kuluttua tarhaan ja poistuimme Nealle.

 Mitäs tykkäsitte tällaisesta enemmän kuva painotteisesta postauksesta?

Jos se matsi syttyy ni sillon se myös käydään!

Moi!
Mulla oli eilen Anitan tunti, kenelläköhän muullakaan kuin Ressulla. Tunti alkoi 14:30 mutta olin tallilla jo hyvissä ajoin, jo 13:10. Nea oli kerennyt jo tallille aikaisemmin kuin minä ja olikin tarhassa jo hakemassa ponia kun kurvasimme tallin pihaan. Jatkoin autolta matkaa suoraan talliin, kun kerran poni oli jo tulossa.

Harjailtiin ponia sitten se reilu puolisen tuntia ja ruvettiin sitten laittamaan suojia ja varusteita päälle. Ressu oli käytävällä ihan normaalisti ei oikeastaan mitään normaalista poikkeavaa, paitsi että taisi se kerran vai kaksi pinkasta siitä johonkin suuntaan sen verran kuin narut riittivät kun havahtui hereille ja huomasi pihalla jotain jännää.

Päästiin kentälle asti ja nousin selkään. Selkään nousussa on meillä ollut vähän ongelmia kun joka kerta kun nostaa jalan jalustimeen, poni lähtee liikkeelle. Jos jollain on ideoita tai omia kokemuksia miten tämän tavan saa kitkettyä pois, saa niistä kertoa mielellään kommenteissa.

Kaikki kuvat (c) Nea Tani

Kävelin sinä sitten ihan pitkin ohjin ehkä sen kymmenen minuuttia jonka jälkeen aloitin käyntityöskentelyn. Asettelin ja taivuttelin molemmat suunnat ja katsoin, että liikuimme eteen ja muutenkin kaikki oli niin kuin kuuluukin. Siirryin sitten raviin ja poni oli oma punkeva itsensä. En oikein tiennyt mitä tehdä joten ratsastin vain tahtia eteenpäin välittämättä päästä tai ylipäätään ponin asennosta. Kellon kilahtaessa 14:25 siirryin käyntiin ja kävelin niin kauan että opettajani saapui paikalle.

Heti alkuun sain käskyn lähteä raviin ja mennä oikein reipasta ravia. Anita korjaili istuntaani ja hetken päästä istuminen tuntui jo paljon helpommalta. Ravi oli aivan järkyttävää alkuun. Takajalat oli tallissa, poni oli tosi etupainoinen ja jumitti alakaulasta. Onneksi Anita oli auttamassa, koska en olisi kyllä yksin osannut ratsastaa sitä tuosta körmy asennosta mihinkään suuntaan...

Aloitettiin tekemällä muutama diagonaali pohkeenväistöä joiden jälkeen aloitettiin uusi tehtävä. Käännyin aina molemmista päistä, keskeltä lyhyitä sivuja keskihalkaisijalle tein pohkeenväistön toiseen suuntaan ja kun pääsin uralle tein voltin. Aluksi tehtävä oli vaikea ehkä siksi kun ravin tempo ei säilynyt ja poni oli vähän poissa avuilta. Lopulta tehtävä tuotti tuloksensa ja poni tuli hienoon peräänantoon. Ratsastettiin hetki sitä peräänantoa ja pyrittiin säilyttämään se niin suoralla kuin kaarevallakin uralla. Lopulta poni sai välikäynnit jotka oli kyllä ansainnutkin.

Käyntien jälkeen haettiin sama hyvä asento ja eteenpäin pyrkimys, kuin ennen välikäyntejä. Se olikin sitten helpommin sanottu kuin tehty. Ponski alkoi taas junnaamaan alakaulastaan ja tuntui vähän jäkittävän. Lopulta tuhannen voltin jälkeen saatiin takaisin se sama rentous ja pehmeys kuin ennen välikäyntejä. Kun homma toimi ravissa oli aika nostaa vaativuustasoa ja siirtyä ravista laukkaan.

Aloitettiin ihan pääty ympyrällä ja haettiin minulle hyvä asento ja ponille hyvä tempo. Kun ne oli löydetty lähdettiin tekemään diagonaalia. Ensimmäinen ja toinenkin meni ihan suhteellisen hyvin, kunnes meidän olisi pitänyt laukata pienipätkä vastalaukkaa joka oli Ressun mielestä ihan pois suljettu ajatus. Se vaihto laukkaa ja tiputti raville ja teki kaikkensa ettei sen tarvitsisi mennä vastalaukkaa. Kun taas vuorostani minä yritin kaikin keinoin saada sen jatkamaan oikeassa laukassa. Pyysin jalalla eteen, asetin oikealle, tein kaikkeni, mutta ei... Kunnes Ressun päässä naksahti ja se ajattelikin että "Hei, minähän pääsen pois varman sitten kun olen tästä suoriutunut. Joten nyt voisin vaikka totella.". Sen jälkeen Ressu teki taas homman ihan kiltisti.

Lopuksi mentiin vielä estekentälle ratsastamaan rata läpi. Ja tottahan toki tuuli oli kaatanut kaikki estetolpat ja toki meidän pieni pulla pelkäsi niitä ihan kuollakseen. Se teki tosi kauniita sivu loikkia ja pomppija, mutta siitä huolimatta ratsastettiin rata läpi ja se meni nyt miten meni, mutta hengissä ollaan.

Tunnin päätyttyä Nea kiltisti talutteli minulle ponin kun minun jalat eivät enää meinanneet kantaa, niin rankka tunti oli. Juteltiin siinä sitten Anitan ja äidin kanssa vähän jatkosta ja muusta. Lopulta päästiin siitä lähtemään talliin ja hoidettiin poni pois. Ressu oli niin kamalan hikinen että jopa satulahuopa oli aivan läpimärkä. Päätettiin sitten viedä poni pesulle, mutta arvatkaapa huviksenne menikö se poni sinne vesariin kun keskellä käytävää oli joku epämääräinen pyöreä alusta jossa oli reikiä ja kaiken lisäksi siellä alla oli vettä. No onneksi yksi me saatiin sitten apua meidän kaverilta ja saatiin poni niiden pelottavien viemärikansien yli vesiboxiin. Vitsailtiinkin siinä sitten Nean kanssa että "Ei herranen aika jos tuo poni asuisi viemärin kannen tuolla puolen." Loppujen lopuksi poni pääsi tarhaan ja kaikki oli hyvin.

Tuuppausta vai vapaampaa tuupausta?

Moi! Pääsin nyt koneelle enkä halua kirjoittaa kaikkea yhdessä postauksessa joten nämä nyt tulee näin kahdessa osassa. Mutta asiaan!

Elikkäs, menin siis perjantaina tallille ratsastamaan Ressukan. Mentiin testauksessa olevalla koulusatulalla jotta nähtiin oliko se ihan hyvä myös ratsastaessa.

Menin tallille Nean äidin kyydillä kun se tuli töistä hakemaan mut ja vei tallille. Nea olikin jo käynyt pelastamassa ponin sateelta ja vienyt sen sisään. Alettiin sitten laittaa ponia valmiiksi yhdessä ja pikkuhiljaa suunnattiin kentälle.

Mentiin siis ihan perus kouluratsastusta tavoitteena saada poni kulkemaan enemmän omalla moottorilla, mutta samalla ratsastajan apujen käyttö vähenemään. Alkuun tuntui niin kauheelta. Uusi satula hiukan leveä ja poni laiska ja punki joka suuntaan. No hetken päästä päästiin yhteisymmärrykseen mitä tuli tehdä ja poni jo rentoutuikin hieman.

Ravissa tehtiin kaikennäköisiä tehtäviä, kuten esimerkiksi kokorataleikkaa alkupuolisko temponlisäys keskellä kevennyksen vaihto ja loppu pohkeenväistöä uralle. Ekat kerrat meni niin huonosti että jopa pikkulinnut nauro meille. Lopulta poni tajus mitä tehdään ja rupes menemään tosi hyvin.

Laukkoja en ottanu hirveesti mutta sen verran että saatiin harjoiteltua diagonaaleja laukassa ja hieman myös keskiympyröitä ja kulmia. Loppuun menin vielä kouluradan joka olisi MänRan kisoissa 6.6. Radassa on paljon hiottavaa ja pitää treenata vielä todella paljon, jotta saatais ees hyväksytty tulos. Mutta oli se nyt ihan hyvä verrattuna siihen että en ole ratsastanut Ressulla vielä kuin sen viisi kertaa aikaisemmin.

Tänään lauantaina tulin sitten Nealle yöksi kun käytiin vähän heppakaupoilla hööksissä ostamassa kaiken näköstä tarpeellista ja ehkä vähän tarpeettomampaakin tavaraa. Nean äiti ratsasti Ressun aamulla kun Anita piti sille tunnin, mutta silti mentiin Nean kanssa ratsastamaan ressu puoliksi ilman satulaa.

Mentiin tosi rennosti melkeimpä vaan pitkin ohjin ravia ja käyntiä. Ei siis edes laukattu kuin ehkä kolme ympyrää. Ressu oli todella super, liikku hyvin eteen ja rentoutu kivasti vaikkei mitenkään verenmaku suussa ratsastettukkaan. Vaan siis ihan pitkällä kaulalla eteen alas hömpsöteltiin menemään.

Mutta tarvitesn nyt pikaisia mielipiteitä!
Haluatteko te että kuvaan huomenna Nean kanssa MyDayn?

Varsinaisia loikkakoikkasia

Moi! Olin keskiviikkona ratsastamassa Ressun, mänran estekisoja ajatellen. Eli esteitähän me pompittiin menemään.

Aluks poni oli vähän laiska, tahmea ja punki kokoajan pohjetta vasten. Muutaman kymmenen minuutin verkan jälkeen päästiin jo vähän vauhtiin eikä pohkeita vasten punkemista enää ilmennyt. Muutenkin alkoi jo tahti reipastua sen verran että sain sen liikkeelle ja silloin kun halusin sain laukan vaikka käynnistä pienellä pohkeen puristuksella. Oli ihan huikee tunne. Mentiin alkuun vaan kavalettia ja pientä ristikkosarjaa. Ne meni ihan hyvin ilman mitään ylimääräisyyksiä.

Nostettiin korkeutta vähän ehkä johonkin 50cm. Tulin sarjan ja Ressu lähti heti juoksemaan jo toisesta päästä kohti estettä. Olin varautuneena kaikkeen ja itse hyvässä ryhdissä, enkä mennyt niin kaulalle hypyssä. Se kyllä palkittiin silla vikan hypyn jälkeen tuli äkki stoppin ja pää alas. No ei se ees ollu vielä paha... Tultiin kuitenkin uudestaan heti ja tällä kertaa rauhallisemmin. Hyvin meni.

Kokeiltiin sitten hetken päästä okseria joka oli diagonaalilla. Eka hyppy oli taas vähän mitä oli, koska päästin ponin vähän liikaa eteen jonka seurauksena oli huono paikka. Ressu ponnisti siis aivan liian kaukaa ja minä jäin jälkeen hypyssä. Vedin kauheesti suusta esteen jälkeen ja Ressuhan sai kilarit siitä ja veti taas äkki stopin ja tällä kertaa pukinkin. Lensin kaulalle mutten vielä maahan asti. Tultiin uusiks ja onnistui hyvin. Laukkakin vaihtu esteen päällä. Tultiin muutamia kertoja uusiks niin okseria kuin sarjaakin ja kaikki sujui ongelmitta.


Ajattelin sitten että tuun pienen radan ajatellen että oltas kisoissa vaikka radassa ei ollutkaan kuin 4 estettä. Tultiin alkuun okseri joka meni tosi hyvin. Jatkettiin sarjalle jonne lähdettiinkin pinkomaan pikkasen kovempaa ja heti esteiden jälkeen Ressu päätti oikaista ja heittää takajalat kohti taivasta, jonka seurauksena lensin kauniissa kaaressa selälleni kentän hiekan sekaan.

Lopuks mentiinkin sitten vain ravia ja käyntiä kun omat luottamuksenrippeet pamahtivat ilmaan kuin ilotulitteet. Eipä taida seuraava hyppykerta olla ihan heti... Muttei Ressu sitä kuitenkaan tehnyt ilkeyttään vaan kun raukka pääsi hyppäämään pitkästä aikaa niin vähemmästähän sitä nyt innostuu.

Onks muut nytte tippunu...? Kertokaa toki jotain pahimpia tippumisianne kun niitä on niin kiva aina lueskella.